Mutta miksi ihmeessä?
Useampi vuosi sitten oli Eklöfin Kenin kanssa puhetta, että vuonna 2023 tulee 40 vuotta siitä, kun oltiin Räyskälässä opekurssilla. Lentsikka, jolla viime vuodet on tullut tätä jaloa ilmailulajia harrastettua, Standard Libelle OH-417, ”täyttää” 50 vuotta samana vuonna. Kone tuli Karhulan Ilmailukerholle uutena ja ensimmäinen lento koneella Suomessa lennettiin huhtikuussa 1973. Itse lensin Libelle -tyypit 3.6.1978 ja ehdin lentää koneella noin 100 tuntia ennen kun se myytiin pois kerholta kauden 1984 jälkeen.
Ja olisihan kyseessä Jannen kisat numero 40. Merkkipaalu sekin. Ja omasta ohjaamomiehistön (purjelento)lentolupakirjasta 45 vuotta (toki 46 vuota lentämisen aloittamisesta). Lupakirja on ollut yhden (1) päivän ”vanhana” koko tänä aikana.
Rupattelun tiimellyksessä sanoin tyhmyyksissäni ajattelematta asiaa yhtään sen enempää, että jos Keni lähtee kisaorganisaatioon, minä lähden Libellellä kisoihin!
Ja niin siinä sitten kävi, että Keni kertoi olevansa Jannen Kisojen kisaorganisaatiossa joten, lupaus mikä lupaus. Siis ei kun ilmoittautumaan, numerolappu rintaan, hampaat narskumaan ja menoksi.
Ja tietysti kun oli tulossa juhlakisat, piti olla Libelle 50 vuotta -juhla-asut. Logon suunnitteli ja piirsi kevättalvella Markku Oksman.
Kisoja on aikojen saatossa tullut lennettyä aikanaan paljonkin. Ensimmäiset kerho-SM:t Jämillä 1980, liki kaikki SM-kisat vakioluokassa alkaen 1986, 90-luvulla ja 2000 -luvun alussa, Vesin Openeita ja Jannen kisoja ittekseen yksipaikkaisella sekä eri kokoonpanoilla ja/tai vuoropäivin 2-paikkaisella. Parit EM-kisat, Puolassa ja Lietuassa, yhdet Brittien mestaruuskisat Espanjassa, yksi Elverum Openit Norjassa jne. SM-kisoista on plakkarissa yksi vakioluokan hopea. Niin, ja nykysäännöillä olisi viel yksi vakioluokan kulta ja kerholuokan pronssi 😉
Omat edelliset ”koko kisat itsekseen” lensin vuonna 2005 LS-7:lla. Sen jälkeen tuli tosiaan lennettyä joitain satunnaisia hajapäiviä kimppa-omisteisella Duo Discuksella. Edellinen yksittäinen kisalento taisi olla 2013 ja sekin yks ainoa ko. kesänä, siis 10 vuotta siitäkin.
Niin, sitä tiimaa on jotain karvan auki 4000 tuntia.
Olin siis jo ihan saletti monta monta vuotta, että kisahommat saivat olla siinä.
Aina oli ollut hauskaa ja kisoissa kiva lentää mutta nykyisin etenkin mukavuudenhalu, ajankäyttö, konekalusto, kisasäännöt, nyky-kikottimet ja -vekottimet ja kaikki muu kisaamiseen liittyvä ”oheishuttu” ei vaan enää jaksanut yhtään innostaa.
Olen lennellyt sen minkä lentelen silloin kun sattuu ja parhaaksi näin. Olen sanonut kaikille, jotka kyselevät että ”lentelet sit vaan ’tommosella Libellellä’” että ”se on mulla siksi, että kun nöösinä ajattelin, että wau, tommosella kun pääsis joskus lentämään”. Pitää siis olla tarkkana mitä toivoo, sehän voi vielä toteutua. Nyt olen siis oikeastaan museokoneharrastaja. Ja yksi perustelu on ollut myös, ei niinkään, että voi lentää milloin vaan, vaan se, että voi mennä vaikka terassille silloin kun huvittaa eli milloin vaan 😉
Asia olisi toinen, jos vakituisesti lentelisi Räyskälässä ja kaikki kamat olisi siinä valmiina niin esimerkiksi tuommosessa Jannen-kisahommassa olisi erinomaisen helppoa hohata mukana. Mutta kun ei ole. En sitä Räyskälässä luuhaamista oikeastaan edes kaipaa paitsi juuri sitä lentämisen (harrastamisen) helppoutta. Asuntovaunu-mökkeilyä en kaipaa yhtään, saunomista ja paskan puhumista kuppilalla ja terassilla toki vähän. Niitä voi toki harrastaa muualla ja muutenkin.
Ja onhan tuossa nyt tullut tätä nykyäkin leijailtua. Kun kimppa-Duo meni päreiksi syksyllä 2015 ja tuo Libelle -kuvio mahdollistui kevättalvella 2016 niin semmottiset 60-105 tuntia vuodessa on tullut selluttua ja käytännössä ihan vaan tuolla Libellellä. Mutta se nyt on ollut semmosta leijailua aika varman päälle suhaamista (ei yhtään maastolaskua, kop kop kop…) mutta pitkin ja poikin Etelä-Suomea nyt kuitenkin. Lähinnä Kymistä mutta nyttemmin myös Hyvinkäältä vähän. Libelle -tiimaa on karva yli 700 tuntia.
Ja yksi IHAN OIKEA matkalentokin on tullut tehtyä. Käykää lukemassa aiheesta: http://karhulanilmailukerho.fi/erillainen-saunareissu/
Ja uskokaa huviksenne, että tuommosestakin voi nauttia – siis on se lentely tuollakin vermeellä hiivatin hauskaa.
No, monet on kyselleet, että ”kuis se Libelle nyt sit liitää?” No, 34, 36 tai 37, jopa 38 lähteestä riippuen ja nopeudella n. 90 km/h. Toi 36 tai sen alle on varmaan realismia. Konehan on kevyt kun mikä, reilut 215kg tyhjäpaino. Muutamia keikkoja on tullut nyttemmin ja satunnaisesti lennettyä vesilläkin. Vettä saa reilut parikymmentä litraa per siipi. Vekottimessa alle 10 neliön siipi, joten siinä ja profiilissa on vähän selllaista ”älä lennä liian hiljaa nostossa” ominaisuutta. Tämä itselle hyvinkin tuttua LS-7 ajoilta.
Tuommonen vekotin. Omassa elementissään. Kuva: Pekka Ylipaavalniemi
Ja nyt siis lähdin kisaamaan todella soitellen sotaan, oikeastaan ihan tarkoituksella mitään liikoja miettimättä. Valmistautumista ei minkään vertaa, nykysäännöistä ei hajuakaan jne. Kunhan nyt lähdin viikoksi saunomaan ja lennetään se mikä lennetään.
Koneessa on joku Zanderin iänikuinen käkätinpiipitin kahdella jonkun sortin ”näytöllä” mutta ei se sen kummempi ole kun 5m/s Winter, millä ajelen, sanokoot kuka mitä tahansa. Ja virtaa se Zanderi syö kovasti. Muutamaan vuoteen en ole laittanut sitä edes päälle. Audiota en ole käyttänyt oikeastaan ikinä, ihan satunnaisesti kun on mennyt oikein hankalaksi. Ainoa variometri Libellessä on siis mekaaninen Winterin 5m/s.
Schorchio!
Omassa ”jokapäivän normikännykässä” on ilmainen XC-Soar -ohjelmisto, missä karttapohja, ilmatilat ja käännepisteet toki. Laitoin ensimmäisen kerran tehtävän siihen kisaa edeltävällä viikolla ”EFHV – EFRY”, kun lähdin Dimonan perään siirtohinaukseen. Ja ihme ja kumma, osasin ja toimi! Ja sit toisen kerran laitoin tehtävän siihen kisoissa ekan päivän aamuna ja vielä AAT. Eli harjoiteltu oli. Kovasti.
Olisiko se ollut siinä ennen ensimmäistä kisapäivää vai sen jälkeen pikkusaunalla, kun mini-Sucksen (eli Sucksdorffin Petri) kanssa höpistiin niitä näitä niin Petri tuumaili, että ”olet sitte todistanut, että tuommosellakin koneella voi harrastaa ihan purjelentoa”. Hauska huomio, mikä tietysti herättää muutamia kysymyksiä:
- ollaanko nykyään ihan liian ronkeleita
- mitä itse kukin harrastukseltaan haluaa (mitä harrastaa)
- miten haluaa harrastaa ja milloin
Mulle toi Libsuttelu on ollut ihan parasta purjelentoa pitkään aikaan ja onhan se vaan niin ”koomisen hauskaa”. Kuitenkin ihan samaa purjelentoa. Semmottista, mistä reilu kymmenkesäisenä nulikkana haaveilin.
No, näitä voi jokainen pohtia tykönään. Yhden varustellun AS33:n tai minkä tahansa nykyökyliiturin hinnalla saa noin 20 lentokuntoista ihan lennettävää Libelleä tai vastaavaa vermeineen ja varusteineen. Semmosellakin voi harrastaa purjelentoa.
Avustajia yritin kysellä Kymin suunnalta mutta huonolla menestyksellä. Kuuno lupasi tulla alkuun pariksi päiväksi. Mykkäsen Teemu ekaksi sunnuntaiksi ”jos on tarvis ja perhe ei vie pois Räyskälästä”. Greijuksen Jore oli tulossa kisaturistiksi joiksikin päiviksi ja lupasi jeesailla mutta Jorenkin reissu peruuntui.
Hyvinkäältä kisoissa mukana olevat junnut lupasivat pappaa autella jos tarvii pellosta hakee (ei onneksi tarvinu) tms yms. Ovat muutes muutenkin särmää, avuliasta ja sivistynyttä sakkia ne heput. Hienoja tyyppejä.
Kentällähän konetta kyllä siirtelee ittekseenkin etenkin aamulla ja päivän päätteeksi, kunhan laskeutuu sillai, ettei jää muiden tielle keskelle rataa. Libellen jaksaa kyl pökkiä sivuun omineenkin.
Toki kyllä se vähän mieltä kaiversi, että mitäs sit jos peltoon päätyy mutta aina on ratkaisu löytynyt ja näin Räyskälässä pyörivä porukka lupaili: ”tullaan kyl hakemaan jos niin käy, yhtään konetta eikä pilottia ei ole peltoon jäänyt”.
Räyskälään
Lentokalusto oli Hyvinkäällä juhannuksen jälkeisen ”nuorisoleirin” tiimoilta. Ajatus oli lentää Räyskälään purjelentona kisanalusviikolla, mutta kelit estivät moisen suoritteen. Sain sovittua, että Sandströmin Håkan siirtohinaa mut HyIK:n Dimonalla Räyskälään, jos kelireikä löytyy. Näin kävikin kisaviikkoa edeltävänä torstaina, kun muuten paskat kelit sen verran antoivat myöten. Räyskälässä Håkun jälkeen laskuun, Libelle parkkiin ja Libelle-kuski Dimonan kyytiin ja auton ja putken hakuun Hyvinkäältä. Näppärää ja herraskaista touhua. Ja myös kustannustehokasta. Koko show taisi jäädä alle 90 egee. Kahden kisahinauksen hinta.
Räyskälä häämöttää
Torstai-iltapäivä, perjantai ja lauantai piteli huonoja kelejä, vaikka piti lentää ja ”treenata ankarasti kisoihin”. Eli lähinnä istuskeltiin kuppilalla, tapailin tuttuja ja pistettiin siinä höpötellessä asioita tärkeysjärjestykseen. Tervehdykset ja moikkailut oli poikkeuksetta tyyliin ”ai saatana lortti, oot sääkin vielä elossa…”. Lupaava nuoriso kokoontui mittelemään ilmojen herruudesta 😉
PIK-20 -koneille piti alun perin olla oma luokka ja sit kaksi Jannenkisaluokkaa mutta PIK:it ja muut ”kerhokoneet” yhdistettiin yhdeksi luokaksi, josta syntyi kahdeksan koneen Jannenkisa -luokka. Toinen luokka oli ”kuuma ryhmä” (Hot Lips), jossa oli yhdeksän konetta. Molemmissa luokissa lensi myös joukkueita erilaisilla kokoonpanoilla, joissa pilotti tai pilotit vaihtuivat päivittäin. Tämän jälkimmäisen luokan tekemisistä en tiedä enkä kirjoittanut juuri mitään. Pariin kertaan näin niitä tehtävillä matkan varrella ja ne ei muuten liikoja kaartele, ne liitää vaan ja KOVAA. Kerran piti jaksolla Sucksdorffin Masaa siinä kaartamisessa ohjeistaa kun sattui samaan nostoon 😉 Sori Masa, ihan hyvin se meni.
Ja vielä loppuliirumlaarumit eli GRANDE FINAALE TÄSTÄ