Kuva Pesasta vuodelta 1991
26.01.2018 siivosin kerholla luokkahuonetiloja alkavaa kurssia varten ja muiden pois heitettävien paperien jokosta löytyi alla oleva matkalentokertomus, jonka nyt jo edesmennyt, lentokapteeni Pentti Lehtinen oli kirjoittanut.
Elettiin vuotta 1992, josta Jyrki Laukkanen kirjassaan ”Merituulen Siivin” kirjoittaa: ”Pentti Lehtinen lassosi 12. kesäkuuta kaverikseen lupakirjakurssia lentävän Osmo Heikkilän. Tavoitteena oli määrämaalin SE-lento Kymistä Pudasjärvelle. Pojat pääsivät Pudasjärven yläpuolelle, mutta siellä ei kentällä näkynyt mitään elonmerkkejä. Koska sää oli vielä varsin hyvä, lentäjät päättivät venyttää lentonsa Rovaniemelle asti. Matkaa Kymistä kertyi 688 km ja samalla syntyi uusi kaksipaikkaisten vapaan matkan Suomen ennätys.”
Kari Onikki
Nauttikaa matkasta Kymi-Rovaniemi Pentti Lehtisen sanoin:
JANUKSELLA KYMISTÄ NAPAPIIRILLE
Lennettyäni 1964 kutosella Kymistä Kajaaniin olin haaveillut lennosta pohjoiseen niin pitkälle kun keliä riittää. Lomareissuillani Lapissa olin tutkiskellut Oulujärvestä pohjoiseen maastolaskupaikoja ja todennut, että Janukselle sopivia paikkoja on varsin harvassa.
Torstai-iltana katselltuani tulevien päivien ”vöörejä” päättelin, että jospa vaikka sitten huomenna. Aloin tankata itseäni tukevalla aterialla: kermakakulla ja muulla makealla lomani viimeisen päivän lentoja varten. Vaimoni Maija totesi touhua katsellessaan, että siitä Lapin matkasta ei sitten tänä kesänä tullut mitään. Vastasin tuohon, että eipä hätäillä – katsotaan huomenna.
Perjantaina 12.06. Hesarin sääennuste lupaili etelään hiukan epämääräistä ja muualle Suomeen kuivahkoa säätä sekä heikkoa idänpuoleista tuulta. Siispä aamulla ajoissa kentälle ja varusteet kuntoon.
Matkakumppanikseni sain C-kurssilaisen, Osmo Heikkilän, jonka tunsin kaveriksi, joka jaksaisi istua pitkään koneessa eikä turhia rutise.
Teimme lentosuunnitelman Kymistä Pudasjärvelle. Sopivasti vaatteita päälle, kesäkamppeet Januksen uumeniin, eväitä ja runsaasti sokerioitua mustaa kahvia piristeeksi, kahdet kartat koneeseen, baro käyntiin ja lennolle.
Starttasimme Januksella vintturista kello 10.35. Kentästä pohjoiseen oli alkanut syntyä pilviä. Liidimme lähinnä olevan pilven alle todeten, että nostot ainakin näin aamulla olivat kuplia, joten etenimme varovasti matkaa ”pysy ilmassa periaatteella”. Pilvien pohjat olivat alle tonnin.
Pyydettyämme luvat Utista reitille Kymi-Selänpää etenimme varovaisesti pilvenpohjissa Selänpäähään. Pääsimme siellä nousemaan tonniin. Alapuolellamme pyöriskeli pari sikäläistä konetta. Samat tutut äänet kuuluivat tänäänkin olevan Selänpäässä ilmassa. Suuntasimme lentomme Vuohijärven itäpuolitse Mäntyharjua kohden käydäksemme katsomassa Heikkilän perheen kesämökkiä. Pilvien nopea ja runsas kehittyminen enteili kelin tukkeutumista, joten otin yhteyttä Naarajärvellä lentävään purjekoneeseen. Pilotilta sain kuulla , että sää olisi edessä paremaa. Ennen Mäntyharjua keli muuttui erittäin puuskaiseksi. Epäilin maakujetuspyörän olevan perässä mukana. Vaan eipä hätää, muutin lentotyliä: nopeutta 120 ja Janus aivan kantilleen niin alkoipa homma hoitumaan. Takapenkillä taisi olla jo aika tukalaa.
Saatuamme Tampereelta luvat nousta väylissä pilvien pohjiin, suuntasimme kohden Hartolan peltoja, pois täältä korpien päältä. Keli oli mitä lie ”Pirun polkua”, mutta ilmassa pysyimme. Tässä vaiheessa totesimme, että koti-ikävää ei sitten tänään tunneta.
Lähestyimme Jyväskylän lähestymisaluetta. Olimme olleet matkassa kolmisen tuntia. Kyllä oli vaikeaa. Nostot parhaimmillaan reilua metriä. Etenimme varoen kohti Toivakkaa, missä näytti olevan parempaa. Jyväskylän aluella keli parani hyväksi. Pilvien pohjat olivat nousseet 1700 metriin. Terveiset Jyväskylälle Vesannon tasolta. Keli muuttui jälleen kuivahkoksi.
Kaukana Lännessä olisi ollut kumpupilveä, mutta me suuntasimme kuivatermiikialueelle kohden Viitasaarta. Lännestä näytti työntyvän yläpilveä. Viitasaaren tasolla teimme 90 asteen suunnan muutoksen Itään päästäksemme Nilakan ja Pielisjärven itärannalle tuulen yläpuolelle, pois kehittyväen yläpilven alta. Etenimme varovaisesti. Taaksemme Pielavedelle alkoi kehittyä pilvi. Käännyimme takaisin katsomaan miten syntynyt pilvi nostaisi. Nosto vetikin parhaimmillaan neljää metriä. Reitillekin alkoi syntyä pieniä pilviä. Kaukana pohjoisessa ilmeisesti Oulujärven pohjoispuolella näkyi kumpupilviä. Pääsimme nousemaan jo pariin tonniin. Pienten pivien kautta etenimme kohden Pyhäsalmen lentokenttää. Keli paranee selvästi. Vaihdoimme Rovaniemen jaksolle. Maisemat allamme muuttuivat aivan tasaiseksi, oli isoja soita. Reitille alkoi kehittyä hyvää pivikeliä. Kaikki pilvet olivat sopivan pieniä. Niiden alla oli helppo löytää kolmen metrin nostoja. Matka joutui. Perämies Osmo ei ollut ennättää vaihtaa karttoja, kun maisema allamme vaihtui. Ohitimme Kärsämäen kentän. Lensimme Ison Lamujärven länsipuolelta kohden Pyhäntää. Ohitimme Suomen keskipisteen Piippolan. Sen kunniaksi nautimme kulauksen kahvia ja matka jatkui rallatellen.
Oulujärvi häämötti oikealla. Sillä suunnalla ei ollut piviä, kumman utuista vaan. Lensimme Uljuan tekoaltaan itäpuolitse hyvässä kelissä kohden Oulua. Halusin nähdä Ahmosuon lentokentän. Otimme yhteyden Ouluun. Saimme jatkaa lentoamme pilven pohjissa. Ahmosuo jäi taaksemme. Pienet muistelot edesmenneestä Sulo Siltasaaresta, joka Kymissä käydessään kertoili Ahmosuon lentohommista. Olo oli vapautunut, Kaukosen Penan ennätys on ainkain tullut rikottua. Oulun kenttäkin näkyi vasemmalla. Suuntasimme kohden Ylikiiminkiä. Turvesoilta irtoili suuria pölypilviä nostojen merkiksi, joskaan ne eivät sattuneet reitillemme. Pudasjärven suunnalla näytti olevan kunnon kelit, joten sinne vaan. Voi pojat, olipa mahtavia soita ja vain soita ja soita. Kutsuimme Pudasjärveä, eipä ollut ketään jaksolla. Tuo mahtava korpikenttä näkyi edessämme. Pudasjärvi jäi ja me pojat käännyimme pohjoiseen kohden surten soiden keskellä olevaa Oijärveä.
Oijärveltä otimme suunnan koilliseen. Allamme olevat suot muuttuivat vetisimmiksi.
Pyrimme Ranualle. Pilviäkin tuntui kehittyvän siihen suuntaan. Saimme Rovaniemeltä luvan nousta 2300 metriin. Löysimme Ranuan. Oli siellä järvikin kuin ihmisen käsi, sormet ja kaikki. Jatkoimme pohjoiseen. Edessä ei pilven pilveä. Ranuan kenttä jäi allemme. Hiljaista oli sielläkin. Olisi ollut hyvä laskupaikka, mutta me keräsimme korkeutta. ”Oletko Osmo muuten käynyt koskaan Rovaniemellä?”, kysyin. Matkaa Rovaniemelle oli vielä noin 70 km. Edessä oli utuista, näkyvyys heikkeni. Saimme Rovaniemeltä tuulitiedot, tuuli puhalteli heikosti suunnassa 220 astetta.
Surut pois, nokka pystyyn, nopeus sataseen ja suunta Rovaniemelle. Oli koneessa kumman hiljaista. Oli aivan tasaista. Siivissä näytti olevan jotakin ötökkää. Narkauksessa löysimme heikon noston. Jäimme hetkeksi pyörimään nähdäksemme mihin tuuli kuljettaa vaan sepä ei selvinnyt. Koilliseen, ilmeisesti Kemijoen pohjoispuolelle kehittyi pilvi, mutta sei oli liian kaukana reitiltämme. Olisipa muistunut mieleen Kemijärven lentonäytyös, olisi voitu liidellä tuon pilven kautta sinne. Lieventävänä asianhaarana moiseen mokaan tulkoon sanottua, että etelän miehillä näissä maisemissa liukuessa ja korkeuden vähetessä on muutakin mietittävää kuin Ilmailun tapahtumakalenteri.
Liidimme eteenpäin. Ei täräyksen täräystä. Rovaniemi häämötti edessä. Käsikin alkoi kuivua. Ilmoitin tornille, että perille tullaan. Ounasvaaraa ylittäessämme tärähti parin metrin nosto, vaan eipä kurvailtu. Ylitimme Kemijoen todeten, että pieniä ovat etelän joet tämän joen rinnalla. Tuli rohkeutta työnnellä 120 mittariin.
Saavuimme kentän yläpuolelle 500:ssa metrissä ja löysimme vielä metrin nostonkin. Saimme luvan jäädä pyörimään ja katselemaan maisemia. Helikopterikin pyöriskeli allamme. Mäkeläisen Hanskia siellä ollaan kyydissä.
Puolisen tuntia lenneltyämme päätimme lähteä laskun. Laskeuduimme 19.20 Rovaniemen 21:lle. Olipa mahtava koululento, tokaisee Osmokin kömpiessään Januksen takaohjaamosta. Briefingistä saimme todistukset Haapa-Ojan Marketalta. Monivaiheinen 8 tuntia ja 45 minuuttia kestänyt lento oli päättynyt. Mikään itsestään selvyys lento ei ollut. Määrätietoinen tavoite eteenpäin monesti muuttuneissa sääoloissa, huolellinen harkinta ja välillä odotus sekä kitkaton yhteistyö lennonjohtojen kanssa, siinä puitteet tälle onnistuneelle lennolle.
Sitten soitto Maijalle kotiin, että lähtee Toyotalla matkaan. Hanski järjesti meille majoituksen yöksi. Vielä Janus huolella ankkuriin ennen kuin lähdimme kaupnkiin, jonne Hanski lupasi meidät ystävällisesti viedä.
Kyllä maistui olut matkaajalle. Iltaa vietimme kuunnellen musiikkia siellä ”Jätkänkynttilä” -sillan vierellä, huljuttelimme jalkoja Kemijoessa. Yöllä katselimme Ounasvaaralta keskiyön aurinkoa. Mieli oli korkealla, eräs tavoite oli saavutettu.
Pentti Lehtinen