Jannen Kisat 2023 - 1. kilpailupäivä – Karhulan Ilmailukerho r.y.

Lähtöryhmitys hetki ennen hinausten alkua. Tehtävän suunnassa pilkisti jo jonkun sortin orastavaa keliä.

Hinauksen ja ekan noston jälkeen olin varsin kuutamolla, että ”missäs tässä nyt holdaillaan, missäs se lähtölinja on, kuinka kauas linjasta uskaltaa ja/tai voi mennä… lähdenkö nytkö heti vai vasta kohta ja kuinka myöhään vielä voi…” Siis ihan pihalla, oikeesti mutta positiivisella mielellä. Nyt lennetään ekan kerran viiteentoista vuoteen kisoissa, hiisi vie.

Hetken päästä vaan piti mennä, lähteä tehtävälle, ettei ilta paina päälle. Pitää ehtiä saunaan. Noin vartin yli kolme lähdin reitille ja kyllähän se hirvitti. Oltiin kisatehtävällä.

Ensimmäiselle käännealueelle etenin tosi varovasti. ”Kossu (Koskiniemen Antti) oli PIK:illä tossa justiinsa mutta minnes se nyt meni… jätti mut prkl ypö-yksin, no, ei enempää tonne, prkl tuuli vie, kun ei niin ei vaan löydy hyviä… tuuli painaa etelää kohti…”. Semmosta sadattelua ja pohdintaa.

Käännealueella kävin selkeästi etelämpänä kun muut. Tuuli vei. Tätä kirjoitellessani lokakuussa kahtoin. Ylempänä olisi ollut kivempi lentää mutta pilviraja ei noussut. Alle tonni tuntui jo liki maastolaskulta. 800m oli jo ihan kamalaa. 700m lähenteli katastroofia ja paniikkia siellä ohjaamossa kun siitä maahan on peliaikaa ja liitomatkaa enää kovin vähän.

”Tämä saa nyt tähän suuntaan riittää”. Rakkine ympäri ja kohti toista aluetta idässä. Keli antoi ymmärtää hieman petraavansa. XC-soar yritti ajattaa koko lennon loppuun asti ekan alueen takarajalle. En huomannut tai edes osannut kertoa sille, että olin siellä alueella jo käynyt. Jotain se vekotin siellä alueella asiasta varmaan kyseli mutta kauhusta kankeana en huomannut, että mitä. Onneksi pallerot eli alueiden rajat olivat siinä karttanäytöllä niin tiesi minne pitää suunnilleen mennä. Edes summittaisesti näyttävästä loppuliukulaskimesta ei ollut siis tietoakaan, kun vekotin luuli lennon loppuun asti, että ollaan edelleen menossa sinne ekalle alueelle.

Mitään jättiläishyvää ei löytynyt mutta hissutellen eteenpäin. Jokunen muukin kone näkyi. Forssan kupeessa löysin pari ihan OK nostoa isompien pilvien alta kunhan hetken haroi. Kossu PIKillään ilmestyi samoihin alle. Räyskälän jälkeen löytyi oikeinkin hyvä nosto ja siitä vaan keppiä eteen ja kohti Hämeenlinnaa.

Seuraavaa korkeuden tankkauspistettä (nostoa) ei meinannutkaan löytyä. Hetken oli olo jo semmonen, että kuinkahan tässä käy kun vaan ei osu/löydy. Piti mutkitella ja haeskella. Ai niin, tää oli tämmöstä. Pilviä kyllä niin kun oli olevinaan mutta eihän ne mun toivomalla tavalla pelittäneet. Piti ottaa vekki selkeästi reittisuunnitelmalta vasemmalle ja kas, siltäpä löytyi, ehkä noin 700 metristä (mittarinäyttö QFE), mikä tuntui jo ihan kammotukselta. Rauhassa ylös siis.

Alkoi myös olla vilskettä, kisameininkiä kun muitakin koneita liiteli samoilla kulmilla eri suuntiin, kääntämään ja kääntämästä. Vielä toinen pikku nosto ja liito käännealueelle, ihan pikku hipaisu ja kiireen vilkkaa kotio kohti. TODELLA VARMAN PÄÄLLE loppuliukukorot ihan hatusta. Onneksi oli sillai tuttuja seutuja, että suunnilleen tiesi etisyydet Räyskälään. XC-soarin laskin halusi kiihkeästi edeleen sinne ekalle käännealueelle. Ja kun takana ei ollut yhtään ”oikeaa loppuliukua” Libellellä tehtynä niin olihan se vähän semmosta sun tämmöstä. Kaartjärvi näytti kyllä isolta, vähintään Itämereltä, joksi sitä loppukisan ajan kutsuinkin. Päijänteen nimesin aikanaan Atlantiksi.

Sitä piti vaan miettiä, että Rengon tasalla on matkaa jäljellä noin 20km ja siinä pitää olla korkua yli tonni, sillä pelattiin.

AAT:n lentäminen oli kyllä outoa mutta tässäkin tapauksessa VAIN 10 minuuttia yliajalle. Ihan OK noin vahingossa lennetyksi. Tähän AAT-ajanhallinta -asiaan palataan tuonnempana muina päivinä.

Ja jo ilmassa huomasi, mutta etenkin näin jälkeenpäin katsottuna, että onhan koko päivän lento ihan kauhiaa mutkittelua. Kun AAT:lläkin pitäisi lentää matkaa ”johonkin suuntaan” eikä isoja kaaria alueiden sisällä. Ehkä vähän kelistäkin johtuen, mutta tuli vaan yritettyä pysyä ilmassa ja ylhäällä, ihan sama missä. Reitillä eteenpäin lentäminen unohtui, että pitäisi mennä johonkin määrättyyn suuntaan.

Kisaajilla on vaikeita valintoja illasta aamuun ja aamusta iltaan.

Ja kun itse opin vasta kisojen jälkeen kesällä, että kun Soaringspotin tuloksista klikkaa kutakin kisatunnusta, saa avattua ko. lennon suoraan SeeYou –”ohjelmaan” vaikkei ohjelmaa omistaisikaan. Now you know… Tekniikka ja kehitys kehittyy. Samoin käyttäjä. Itse harrastan tai ainakin yritän harrastaa pääasiassa purjelentoa, en ATK:ta. Ja onhan noita muidenkin toilailuja ihan kiva näin jälestäpäin ihmetellä syysiltojen ratoksi.

Jannen Kisat 2023 – 1. kilpailupäivä

sunnuntai 9.7.