Luettuani tällä foorumilla julkaistut Jussi "flutteri" Oksmanin ja Antti Hellstenin mainiot, hiuksia nostattavat kertomukset pilvilennoista purjekoneella Kymissä vuonna 1983 ja 1986 lupasin kirjoittaa samasta aiheesta oman version vuodelta 2001. Anteeksi Jussille ja Antille jo näin etukäteen (ja jälkikäteen uudestaan) tekstistä mahdollisesti löytyvistä vertailuista suoritustemme kesken, jotka tietenkin olen kirjaillut omaksi edukseni.
Otsikon mukaisesti ("by the book") pyrin timanttinousua pilvilentona Kymin purjelentoalueella G37 (nykyiset D136A ja 136B alueet) yrittäessäni tekemään kaiken, kuten oli opetettu ja kirjoitettu tuohon aikaan. Aika hyvin mielestäni onnistuinkin, mutta aikaa kului runsaasti tai vähän, mittaustavasta riippuen. Itse timanttinen osuus eli 3500 metristä (KC-nousu) 5500 metriin kesti 2 minuuttia, mutta KC-noususta 24.8.1994 timantti nousuun 7.7.2001, kesti siis noin kuusi vuotta 11 kuukautta ja 17 päivää ennen kuin 7.7.2001 timanttinousu osui kohdalleen Kymin rautatieaseman yläpuolella.
Timanttinousun metsästyksessä pilvilento-päiviä kertyi 112 kpl, 326 tuntia tiimaa, josta 33 tuntia "pilvitiimaa". Noilla lennoilla kertyi 21 KC-nousua, joista paras 4800m. Varsinainen työvoitto verrattuna Antin kultanousuun. Suomen tasamailla ja ilmastossa timanttinousu onnistuu todennäköisimmin (ilmeisesti ainoastaan…?) ns. heinäkuun helteillä, kun sääennuste lupailee ukkoskuuroja iltapäivällä. Tuolloinhan keli ja cumulukset kehittyvät nopeasti ja osa kehittyy ukkospilviksi.
Tällaisia päiviä on valistuneen arvauksen menetelmällä Kymin alueella kauden aikana noin 4-6 päivänä ja tuolloinkin on vain pari pilveä per päivä, joissa timanttinousu onnistuu kun menee pilven sisään noin tunnin "aikaikkunassa". Timanttinousun vaikeimpia osia onkin tuon kuluneen fraasin mukainen: "oikeaan aikaan oikeassa paikassa".
Timantti-nousupilveen mennään sisään tietämättä, tuleeko siitä ns. solu-ukkonen vaiko ei. Käytännössä ainoa mahdollisuus on "päivystää" taivaalla ja lennellä pilvilentoa, kun säätyyppi on sopiva. Täytyy olla myös onnekas.
Nyt näyttää lipsahtavan tyylilaji oppikirjan omaiseksi kun "menneisyyttä varjostaa nyt jo pitkä opettajan varjo" joten täytyypä lopetella ja siirtyä asiaan eli itse timanttinousu lentoon 7.7.2001.
Sääennuste lupaili hellettä sekä iltapäivällä ukkoskuuroja ajoittain ja paikoitellen koko Etelä-Suomeen eli juuri "käsikirjan mukaista pilvikeliä”. Lämpöisen ilman solu-ukkosia eli cumulonimbuksia oli siis luvattu. Kahvia siis termokseen, lentoeväitä mukaan ja aamulla ajoissa kentälle. Vein SZD 51 Juniorin, OH-864, Kymin-kentän pohjoispäähän odottelemaan cumulusten ja termiikin alkamista. Eipä ollut isompia odotuksia päivän suhteen, kun oli jo kuusi kautta "kalastellut timangia" mutta hyvää pilvikeliä pidin tuolloin jo varmana. Helle ja ukkosennuste olivat ilmeisesti myös karkoittaneet muut pilotit rannalle.
Taivas oli pitkään, koko aamupäivän, täysin pilvetön. Ensimmäiset pilvet kentän viereen ilmestyivät noin puolilta päivin. Starttasin kello 13.10.
Normaali hinaus 450 metriin. Löysin heti hyvän noston kentän vierestä 400 m korkeudella. Keskitin koneen nostoon, joka nosti 2 m/s. Avasin jarrut ja pudotin korkeuden 250 metriin. Sitten jarrut kiinni ja ylös päin. Tämä kannattaa tehdä, "by the book", niin ei tarvitse nousta niin ylös, jos vaikka nosto loppuu 5300 metriin, mikä ei siis riittäisi. Saattaa harmittaa, jos jää noususuoritus esim. 100 m vajaaksi. Tietysti tuossa koukkauksesta alakertaan voi myös "räpsähtää".
Ensimmäinen nosto vei heti suoraan 4400 metriin. Pilvenpohja oli n. 1200 m eli tuli korkea ja kapea "cumulustorni". Hieman tuli rosojäätä siiven etureunaan, joten suuntasin kohti etelän aurinkoa Kaunissaaren majan yläpuolelle. Tämä kohta on oikeastaan parasta pilvilennossa Kymissä, kun voi liitää meren päälle, missä ei ole termiikkiä ja voi "kytkeä autopilotin" päälle puoleksikin tunniksi ja juoda rauhassa kahvia sekä syödä eväät. Mereltä käsin on myös hyvä ja helppo katsoa, missä päin mantereella olisi sopivassa kehitysvaiheessa oleva seuraava cumulus.
Ulos tulo ensimmäisestä nostosta 4000 metrissä. Huomioi pilotin "oikea oppinen" pilvilento varustus?! Paljas polvi koska shortsit jalassa. Kylmä ei kuitenkaan tullut koska jalassa oli tupla villasukat.
Rosojäätä ensimmäisen noston jäljiltä.
Kahvitauko Kaunissaaren päällä päättymässä 2400 metrissä. Edessä Mussalon satamaa ja Kotkan-saarta sekä tuleva timanttipilvi.
Kun kahvit oli juotu, eväät syöty ja korkeus Kaunissaaren päällä oli huvennut 2300 metriin, suuntasin Juniorin liitoon kohti Kymiä. Sillä suunnalla näytti yksi cumuluksen huippu "keulivan" kohti ääretöntä avaruutta selvästi muita korkeampana. Sen alapuolelle siis! Ennen ko. pilveä piti vielä pudotella korkeutta jarruilla, jotta pääsi pilvirajan 1200 m alapuolelle ja sai sulatettua ja ravistettua ensimmäisen noston rosojään pois siivestä. Muutenkin on helpointa päästä noston ytimeen pilvenpohjan kautta. Kymin rautatieaseman yläpuolelta löytyi noston keskusta, joka veti heti 4-5 m/s. Trimmasin koneen vasempaan kaartoon, 90 km/h nopeudelle, kallistus n. 30 astetta ja annoin Juniorin lentää.
Pilvenpohjasta sisään menon jälkeen nousunopeus -"by the book"- tuplaantui 7-8 m/s . Tätä tasaista menoa riitti 4000 m korkeuteen, jolloin saavuttiin jäätymiskorkeudelle ja "uusi vaihde" meni päälle. Juniorin 10 m/s variometri meni tappiin ja pysyi siellä tukevasti.
Nousunopeus oli siis -"by the book"- ja jälleen tuplaantunut. Pienien jääkiteiden aiheuttamaa tasaista rahinaa alkoi kuulua ja korkeusmittarin viisari liikkui myötäpäivään kellon sekuntiviisarin nopeudella eli n. 20 m/s mentiin. Koska lisähappea ei ollut mukana, turvauduin samoihin menetelmiin kuin Jussikin. Nopeasti ylös ja heti 5500 metrissä ulos pilvestä ja jarruilla alas päin. Rosojäätä oli jälleen kertynyt siiven etureunaan ja villalanka jäätynyt kabiiniin mutta ohjaimia jumittavaa jäätä ei ehtinyt kertyä. Pilvi ei vielä ukkostanut eikä satanut kun lensin siitä ulos. Noin puoli tuntia myöhemmin räsähti radiossa. Olisihan siinä päässyt ylemmäksikin, mutta ei ilman tuota lisähappea. Lennonjohto selvityskin oli vain 5500 metriin.
Liitelin Suomenlahden yläpuolella korkeuksia pois. Nyt ei ollut enää muuta jännitettävää, kuin onko baro piirtänyt korkeuskäyrän…
Laskuajaksi tuli 15.39. ja lentoajaksi "kahden noston systeemille" 2h 29 min. Timantti-nousu tuli loppujen lopuksi helposti, kun sattui tuo "oikeaan aikaan oikeassa paikassa" kohdalleen. Jännitysmomenttia ei tainnut olla yhtä paljon kuin Jussin tai Antin lennoilla mutta yhtä lailla, paitsi harvinainen myös ainutlaatuinen "meteorologinen ilmapurjehdus", jonka muistaa kuin eilisen päivän. Barografi piti vielä käyttää Pelle Löndbergillä Helsingissä testattavana, jonka jälkeen omaksi nousuksi tarkentui 5300 metriä.
Ensimmäinen kuva timanttinousun jälkeen 4650 metrissä.
Pilvimaisemaa timanttinousun jälkeen.
Rosojäätä timanttinousun jälkeen. Jarruilla nopeasti alaspäin, koska ei ollut lisähappea.
Alkoi hymyilyttää alaspäin liidellessä. Ehkä hapen puutteesta? Ei kuitenkaan vieläkään paleltanut vaikka puku oli "light casual".
Kerran käytetty timanttipilvi pilvenpohjan korkeudelta.
Laskun jälkeinen " baroliuska -poseeraus". Kuva: Ville Vuolahti
Järjestin parin viikon päästä "Timantti-nousu jubilee" -nimisen tapahtuman, saunan, juoman, ruuan sekä valokuvien merkeissä. Puolisen tusinaa aiheesta kiinnostunutta lajitoveria osallistui. Ilta venyi pitkähköksi ja aamulla huomasin soittaneeni ns. "taskupuhelun” povitaskussani olleella Nokia 1610-puhelimella kaverilleni Helsinkiin puolen yön aikoihin. Soittelin seuraavana päivänä uudestaan ja kysyin kuulumisia. Kaverini kertoi kuunnelleensa mölinää 15 minuuttia ja ainoa sana, josta oli kuulemma saanut selvää, oli ollut KAARTAA eri aika -ja sijamuodoissa.
Pilvilennon parasta antia on kuitenkin pilvinousun jälkeinen visuaalilentely esim. Suomenlahden saariston päällä sekä itse pilvimaisemat. Maisemat pilven sisällähän ovat aina likipitäen samanlaiset.
Pilvilento antaa hyvän lisämausteen paikallislentoihin. Jos keli ei ole matkalentoihin kelpoista, voi se kuitenkin soveltua hyvin pilvilentoon. Onneksi oli toimiva värifilmikamera mukana ja pystyi ottamaan kuvia lennon aikana. Niillä kuvilla voi hieman kompensoida tekstissä esiintyviä puutteita ja lopetella kirjoittelun tähän.
Tammikuussa 2002 tuli Suomen Ilmailuliitolta 3-Timantin KC-diplomin numero 81.
Korkeuspiirturin tallenne "kahden noston systeemistä".