Itselläni oli alkamassa kolmen päivän Libelle -lentokattauksen viimeinen päivä. Kelit olivat suosineet kesän yleissäätilat huomioiden poikkeuksellisen hyvin. Ajatus olikin pinkaista keikan jälkeen kohti Keravaa ja kotia hyvissä ajoin.
Keikan alku oli vähän nihkeähköä, ellei peräti huonoa. Vienossa etelävirtauksessa kentän kulmilla lillui muutama pieni rättipilvi, jotka nostivat ”vain jollain lailla” mutta kuitenkin toiselle tonnille. ”Kyllä tämä tästä kun vaan malttaa”.
Lännessä Tammijärven suunnalla ja jopa sen eteläpuolella näkyi paremman näköisiä pilviä - siis hissun kissun mutta päättäväisesti siihen suuntaan. Vahva käsitys oli, että merituuli pyyhkii kelin rannalta ja sisämaassa on hyvää pitkin päivää.
Ennen Ahvenkoskea pääsi jo liki 1800 metriin ja Ahvenkoskella oikein hyvännäköisiin pilviin kiinni. Siitä otin suunnan pohjoiseen, jossa alkoi näyttääkin aika eeppiseltä. Ja pilvenpohjat nousivat edelleen.
Aika varovaisen alun jälkeen noin tunti ja 20 minuuttia startista olin Artjärven ja Orimattilan puolessa välissä ja hyvän noston jälkeen korkua oli karvan auki 2000m. En tässä vaiheessa tietystikään tiennyt, että enää en kaarra lennon aikana kertaakaan nostossa. Otin suunnan koiliseen hyvän näköisen Kymi-Lahti –suuntaisen kehittyvän jonon alle
Koska ajatus olikin ollut lentää vain lyhyt keikka, lähdin jonoa myöten kohti Kymiä. Loikottelin vain hieman mutkitellen jonon alla menemään minkä Libellellä pääsi.
Kaahasin Wredebyn länsipuolelle, josta etelään olikin jo täysin sinistä. Jono takanani vaan näytti paranevan ja niinpä kotiin lähtö saisi odottaa
Käänsin nokan takaisin kohti Lahtea. Tyrkin samaa jonoa aina Lahden ja Orimattilan väliin Pennalaan asti, edelleen kaartamatta nostossa. Siellä kone ympäri ja nokka kohti Kymiä. Loppuliukulaskin näytti Kymiin vajaat 80 km. Jono toimi edelleen mainiosti, sen kun vaan hieman tummia kohtia napsien lykki eteenpäin. Viimeiset pilvet ennen merituulen putsaamaan rannikkoa oli parahiksi muutamia kilometrejä Tammijärjen pohjoispuolella, josta pääsi ilman pienimpiäkään ongelmia sinisen taivaan alla Kymiin.
Lennon kolmen viimeisen suoran legin yhteenlaskettu matka oli karvan alle 180km. Koko tämä setti, ja siihen ehkä vajaa 10 km liito päälle aluksi jonon alle, kertaakaan kaartamatta nostossa. Keskinopeudet kolmella viimeisellä legillä (pituudet noin 40, 60 ja 75km) 128km/h, 117km/h ja 138km/h. Stadard Libellellä, siis museokoneella. Ihan parasta purjelentoa. Mutta ei se aina ihan näin (liian) helppoa ole 😉
Reitti Google-mapsissa:
lento OLC:ssä, jossa myös statistiikat.
Linkki lentoon Onlinecontest:ssa:
https://www.onlinecontest.org/olc-2.0/gliding/flightinfo.html?flightId=-1327445676
Kai Mönkkönen
Libelle Standard, OH-417 on Karhulan Ilmailukerhon vanha kone. Kerho osti koneen vuonna 1973 myi koneen pois keväällä 1984.
Pieni kerholaisten porukka osti koneen talvella 2015/2016 sen lojuttua lentämättömänä useita vuosia Hallissa, Mäntässä. Kone huollettiin ja laitettiin lentokuntoon kevättalvella 2016 ja näin se teki paluun kymiläiseen kalustovahvuuteen.
