Siirry sisältöön

Alku hankalaa ja…

Hinauslangat solmuun ja merituuli iskee!

Olin aamulla ajellut kotoa Keravalta Kymiin sekavin fiiliksin. Tuuli puhalteli ”valmiiksi” etelästä ja ennusteetkin olivat olleet kelin suhteen kaakkoisrannikolle ja Kymiin vähän niin ja näin. Sisämaassa olisi hyvää keliä. Oli enemmän kuin varmaa, että olisi lähdettävä aikaisin, päästävä kiinni keliin heti ja häivyttävä pohjoiseen.

Kunnon säpinää syntyi jo halleilla. Kaikilla tuntui olevan kiire. Kentän pohjoispäähän syntyi hinausjonorynnäkkö ja olipa havaittavissa ihan kunnon kiilaamistakin, kuka milläkin oikeudella tai muuten vaan. Olisiko ilmassa ollut jopa pientä topakampaakin sanailua starttivuoroista…

Pari konetta pääsi ensimmäisillä langoilla ilmaan ja kentän pohjoispään päällä lilluvaan keliin kiinni. Traktori puksutti ”pannu punaisena” seuraavia lankoja starttipäätä kohti. Vielä näytti suht hyvältä, ”kyllä tuohon keliin yletetään”. Pilvet alkoivat kiihtyvällä vauhdilla selkeämmin hilautua kohti pohjoista ja kentän päälle niitä ei enää syntynyt. Nyt oli oikeasti kiire…

Toisen lankasatsin ensimmäinen hinaus lähti. Koneen ollessa vajaan parin sadan metrin korkeudessa toinen lanka tarttui ensin vedettävän mukaan ja kuuluu kitarisat pihalla huudettua ”VETO SEIS”, ”voi ….tti” jne. ympäri starttipaikkaa. Hinauslankaa ja jarruvarjoja (monikossa!) leijaili laskuun pitkin kenttää.

Syntyi aivan eeppinen lankasoppa, todellinen tippaleipä, kahden langan yhteinen HÄSSÄKKÄ ihan keskelle kenttää. Langan päitä oli useita ja lankoja risteili yli ja ali toistensa pitkällä matkalla. Hässäkän laajuuden ja ”luonteen” selvittämiseen meni jo oma aikansa: ”miten ihmeessä nää langat voi olla näin sikin sokin”. Otti pannuun aikuisten oikeesti kun tiesi ja käytännössä oli liki varmaa, että ”tässä se keli nyt menee”.

Sitä sumaa siinä selviteltiin suut kuivana keskellä kenttää. Samalla tiirailtiin kun pilvet ja sitä myötä keli hiipivät kohti pohjoista. Hässäkkä alkoi lopulta oieta ja oli vahva usko, että nyt homma taitaa olla selvä. Langat vedettiin starttipäähän ja alkoi uusi arpominen, missäs järjestyksessä tässä nyt rynnitään taivaalle? Kuka lähtee juuri korjatulla (?) langalla? Lähtisikö taas molemmat langat mukaan? Oliko varma, että langat eivät ole nyt ristissä? Syystä tai toisesta rohkenin ryysiä Libellen siihen saumaan ensimmäiseksi. Tai jouduin sattumalta tai minut työnnettiin koekaniiniksi, en osaa sanoa. Lähdin siis yrittämään heti ja vielä, vaikka pilvet näyttivät maasta katsottuna paenneen jo liitomatkan ulkopuolelle. Päivän lentoeväätkin sai hötäkässä jäädä, nyt vaan kokeillaan onnea…

Nurmirannan Hanski huikkasi vielä just ennen starttia kun olin kömpimässä koneeseen, että ”tyrkkää tuonne pilvien alle vaan, kyl mää sut pois tuun hakeen”. Positiivista kannustusta. Selvä peli: peltoon, Wredebyhyn tai pitkä keikka kelissä!

Hinaus sujui ihan normaalisti. Langat eivät olleet enää ristissä tms. Irrotuskorkeus oli noin 400 metriä. Kun sain nokan käännettyä hinauksen jälkeen kohti pohjoista, ei tilanne näyttänyt aivan niin toivottomalta (mutta ei hyvältäkään) kun maasta katsottuna. Siis ei aivan toivottomalta mutta mutta… Ehkä sinne sittenkin ylettää.

Liidon aikana usko nostoon ylettymisestä hieman vahvistui. Saman tien kuitenkin normaali valmistautuminen maastolaskuun, vyöt tiukalle ja irtokamat kainalon taakse. Erikoista puuhaa mutta ”onhan tässä ennenkin päästy maakunnasta ties mistä ja ties kuinka matalalta ylös”. Jälkeenpäin GPS-datasta katsottuna liidin karvan vaille viiden kilometrin päähän kentästä suoraan pohjoiseen, pari kilometriä Saarijärven pohjoispuolelle. Vasemmalla jo melkein alla oli joenmutkan peltoja. Wreedeen saattaisi päästä nippa nappa pitkällä finaalilla.

Nosto alkoi pilvien alle päästyäni nyppiä reilussa 250 metrissä (naputtamaton mittarin näyttämä). Kun kaarsin siihen nostoon ja katsoi takaisin etelään, kenttä näytti olevan TOSI kaukana ja metsän takana. ”Tän on pakko onnistua”.

Ja eipä siinä pilvien alla (siis paljon sen alla) mikään ryppyinen juuri ja juuri merituulinosto ollutkaan vaan ihan kunnolla se alkoi vetää heti, noin 1m/s.  Ja heti aika pian jo paremminkin. Nousin 1300 metriin pilven pohjiin asti käytännössä keskittämättä ja heti nokka kohti luodetta. Pari rauhallista hengen vetoa (”ONNISTUIN”) ja nyt mennään. Sen jälkeen sen kun vaan nautiskeli loistavasta kelistä. Siis ”warp speed” –asetus ja kohti länttä.

Jore oli himassa katsellut (open glider network -seurannasta), että joku on tainnut viedä Libellen Räyskälään kun siellähän se painelee Räyskälän luoteispuolella kohti Ruåtsia 😉

Keli oli mitä mainiointa. Huittisen ja Loimaan puolessa välissä kun loppuliukulaskin näytti karvan yli 200km Kymiin ja käänsin kotio kohti. Janakkalan itäpuolella keli hieman lauttautui ja päädyin vajaaseen 700 metriin mutta lautan auringon- ja tuulenpuoleiseen reunaan syntyi uutta keliä ja siitä pääsin hyvin takaisin ylös. Keli näytti taas hyvältä itäkaakkoa kohti.

Kaiken matkaa oli kaukana takaraivossa kummitellut ajatus, kuinka pitkälle merituuli putsaa kelin rannikolla ja miten pääsen aikanaan (pääsenkö?) takaisin Kymiin. Artjärven kohdalla ei ollut mitään asiaa etelään tai suoraan kohti Kymiä vaan oli lennettävä höttöspilviä myöten kirkkaan reunassa suoraan itään. Pilvirajakin hieman laski.

Suuria ongelmia ei kuitenkaan ilmaantunut ja vihonviimeisetkin pilvet, jotka myös toimivat ja missä pääsi noin 1400 metriin, putkahtivat vielä parahiksi Elimäen ja Anjalankosken väliin noin 30 km Kymistä. Siitä Libellenkin liitokyky riitti mainiosti.

Aamulla heti perääni lähteneet eivät enää ylettäneetkään pilviin ja keliin kiinni. Jossain vaiheessa päivää mutta kuitenkin selkeästi myöhemmin Kymistä oli hetken ajan päässyt jollain lailla keliin kiinni.

Panu kyseli messengerillä illalla, että ”minne asti liidit ja menikö kuinkakin alas”? Olivat kentältä seuranneet ahnasta liitoani kadotessani puiden taakse ja Panu oli itse vetänyt autolla koneen halliin.

Sen sorttinen päivä. Todennäköisyys pelissä ”keliin vai peltoon” oli Matti Nykästä lainaten jotakuinkin fifty/sixty.

 

"Do not try this at home".

Kaitsu

 Päivä oli 19.6.2017 ja lento OLC:ssä:

https://www.onlinecontest.org/olc-2.0/gliding/flightinfo.html?flightId=-188768042

Valikko