lauantai 15.7.
Jaksaa, jaksaa! Ja jaksaahan sitä kun syö puuroa aamulla.
Aamu oli umpisumuinen ja kostea.
Kisanjohtaja Keniltä siihen paikkaan upeeta pokkaa malttaa ja antaa kunnon tehtävä vielä kisan viimeisenä päivänä.
Hinauksia odotellessa aamun sumusta ei ollut enää hajuakaan.
Hyvän näköistä, ei ehkä ihan ”valmista” mutta OK.
Taivas näytti hinauksesta irroittaessani taas jo paremmalta.
Keni avasi Jannen Kisa -luokan lähtölinjan lisäkuulutuksella ”... ja seuraava asema Lahnajärvi” johon piti luonnollisesti kuitata, että ”... ja tarkistetaan Räyskälässä nousseiden matkaliput”. Hauskaa oli. Nauratti vaan. Taas. Niin kun oikeastaan koko kisan ajan, koko aika.
Suunta siis ensin etelään.
Lahnajärvellä käytiin aikanaan junnuna monasti sumpilla ja jätskillä eri reissuilla kun ajeltiin Kotkasta Turku-Tukholma -lautoille (Naantali - Kapelskär). Etenkin yhden uimakeikan muistan Lahnajärvellä, kun oltiin menossa Ruåtsiin pelaamaan futista. Mutta nytkin kastuttiin Lahnajärvellä pahasti…
Lahnajärven kuurosateen kehittyminen näkyi jo Räyskälästä. Ja jos oikein muistan, vastaavasti taisi olla olemassa pieni vaara, että kentän seutu kuivuisi. Ristiriitaista. Ja kun en kuivassa halua lentää niin heti vaan menox ja yritys paremman NÄKÖISIIN pilviin selkeästi reitiltä länteen. Joku oli ehtinyt jo ihan pikkusen edeltä painua reitille ja painuin toisena matkaan. No, pian siihen ilmestyi porukkaa muitakin.
Ei ne pilvet sinne Someron suuntaan ihan oppikirjan mukaisesti pelittäneet ja vähän leijailuksi ja sellumiseksi alkoi mennä. Riku Rissanen kääntyi yhden lahon pilvihässäkän alta takaisin ottamaan uutta lähtöä, kun ei vetänyt riittävästi vähän alempaa. Oli kyllä vähän hankalahkoa.
Varovasti piti vaan sinnitellä kohti ”taas vielä paremman näköistä keliä” etelän suunnalla. Ruoho on aidan toisella puolella vihreämpää. Keli alkoikin viemään kovasti vasemmalle reittiviivaan nähden. Lahnajärven sade paisui ja plokkasi suoraan menemistä.
Kun suunnistin lopulta yli- ja itäkauttakoukkauksen jälkeen kohti käännepistettä niin pikku ensiripottelun jälkeen, vähän ennen tummia isosti satavia pilviä ja niiden seasta seasta löytyi kuitenkin vielä siihen kohtaan mukavasti sopiva nosto. Siinä ihan pohjiin ja ihan hyvissä koroissa kääntämään.
”Kuva purkkiin” ja vähän samaa itäistä reittiä takasin. ”Taitaa tää onnistua”. Liidossa Hyvinkään seiskat näkyi oikean olan yli liitävän käännepisteelle.
Hyvin tumman, jo etelässä satavan pilvisysteemin pohjoisreunasta löytyi oikein hyvä nosto. Trimmi taakse ja kone pokalleen. Ylös pilvirajaan ja kohti pohjoista. Nyt pelittää 😉
Riku Pennanen tuli PIKillä samoihin seuraavassa nostossa ja kyseli mihin suuntaan olen menossa. Riku Pee oli vasta menossa etelään Lahnajärvelle ja minä onneksi jo painamassa pää punaisena kohti pohjoista. Vilahteli siinä samassa muutama Kuuman Ryhmän konekin matkalla etelään. Riku Pee kävi kurkkaamassa sateet Kiikalan luoteispuolella ja kääntyy sovinnolla takaisin Räyskälään. Sateeseen ei ollut siinä hetkessä enää ja ainakaan PIKillä menemistä.
Hetken päästä Riku Rissanen vilahti myös samoilla seuduilla kohti etelää. Riku oli käynyt hakemassa uuden lähdön ja oli lähtenyt uudelleen reitille nelisen minuuttia sen jälkeen, kun itse käänsin Lahnajärven.
Riku R kävi Lahnajärven kääntämisen jälkeen ottamassa vauhtia sateen jo vähän hellitettyä noin 300 metristä. Jostain Riku siellä Lähnajärvellä livahti käymään vähän myöhemmin kun muut PIK-kuskit, jotka yrittivät mutta kukistuivat noille kulmille sateeseen tai sateen viereen.
Mutta tulkaas takaisin kyytiin: Ohjelmassa oli suht pitkä liito Someron yli aina niinkin alas kun 600 metriin vähän ennen Turuntietä. Siellä möllötti mainion näköinen oppikirja-kukkakaalikumpiainen, jonka alle uskalsi ajaa noinkin alas ilman suurta riskiä. Todennäköisyyksien hallitalaji tämä purjelento. Ja nosto olikin ihan kelvollinen, letkeä tasainen parimetrinen, jossa taas oli vaan MALTETTAVA pyöriä ihan ylös asti. Hetkittäin aika pitkäveteistä hommaa.
Seuraava nosto ennen Vitikkaa (uusi käännepiste, semmonen tuulivoimalarypäs Ypäjän kulmalla) oli selkeästi reitin ja käännepisteen itäpuolella. Nosto oli edelleen ja taas edellistä tukevampi ja parempi. Siinä pääsikin kipikapi ylös ja siitä kääntämään ja samaan hyvään takasin. Taisi siinä olla jotain jonomuodostelmaakin tai ainakin pilvi paisui niin, että iso musta pohja kanteli hyvin. Kim Toppari ilmestyi käännepisteellä samoihin.
Keli näytti itään päin mitä mainioimmalta. Siinä jotakuinkin käsikädessä Kimin kanssa mentiin hetki ja jollain lailla pysyin näköetäisyydellä aina Hämeenlinnan tien kulmille. Siitä Kimi otti enemmän eteläisen reitin enkä ukkoa nähnyt vasta kun kuppilalla. Tähän palataan vielä.
Mietin ja painotin itselleni moneen kertaan, että ”nyt Kaitsu ei saa kelin ulkonäön sokaisemana innostua liikaa ja alkaa kaahaamaan”. Piti vaan mennä sopivan kovaa mutta VAROVASTI! Eikä Libellellä voi kaahat KOVAA. Tulee maa vastaan. Hitto mitä touhua. Ja tätä tehdään vielä ihan vapaaehtoisesti.
Nosto - liuku – nosto – pieni jonon tynkä - nosto – liuku ja sitä rataa.
Hämeenlinnan ja Lahden välillä Kuuman Ryhmän koneita ilmestyi jostain takaa ja niitä alkoi mennä ohi ylhäältä ja alhaalta – ne ei paljon kaarrelleet. Yliäänipamauksia tai jotain vaan jysähteli kun häipyivät kohti itää.
Villähteelle ilman ongelmia karva verran etelän kautta koukaten. Kirjoittaessani tätä tutkiskelen, että käänsin Villähteen vain 10min edellä luikkineen Kimin perässä. Ihan hyvä pätkä.
Käännepisteen jälkeen sama tahti jatkui. Liuku - nosto - kierto - liuki - nosto... Tietämättäni nöihin aikoihin Kimi ajoi itsensä vähän mataliin vähän eteläisemmällä reitillä ennen Mommilanjärveä.
Oma motto oli edelleen koko ajan ”VAROVASTI”, jota myös jaksoin paapoa jaksolla kaikille muille. Osa uskoi osa ei.
Itse haahuilin käytännössä ilman suuri ongelmia kotia kohti. Oikeastaan kerran piti ottaa lusikka kauniiseen käteen Mommilan järven kantturoilla, kun ei vaan meinannut vetää mutta taas: maltilla ylös, katsotaan siellä ylhäällä sit seuraava siirto. Olisiko muuten ollut sama reikä kelissä, mikä jysäytti Kimin alakerroksiin?
Mutta kappas, Pyörteen Sakke tuli vastaan just ennen Hämeenlinnantietä. Oli vasta matkalla itään. Sakke oli Lahnajärvelle mennessä ekasta lähdöstä kääntynyt aika etelästä takaisin ja lähtenyt uudelleen myöhään: 1h12min mun perään ja 32min vielä Riku Rissasen perään.
Hämeenlinnantien kupeessa loppuliukuhonkkeleilla tuli klassinen jäänkö/jatkanko/vaihdanko -arvonta vähän kehnommassa nostossa. Jäin ensin hetkeksi varmistelemaan/miettimään/pohtimaan ja etenkin keräämään rohkeutta mutta vaihdoin lopulta hieman arveluttavan näköisen pilvihässäkän alle vähän Räyskälän suuntaan ja se kannatti. Systeemin kulman alta löytyi oikein topakka liki nelonen. Päivän paras siihen paikkaan! Voi pojat! Nosto vei liki 1600 metriin ja siitä rallatellen tummuvia jo vähän lauttautuvia mölliköitä pitkin maalia kohti. Kaikkien aikojen viimeisin kisaloppuliuku.
"Itämeri" vielä viimeisen kerran ylitettävänä. Usko meinaa näissä vaan väkisin loppua vaikka järki ja värkitkin sanoo, että menee se... Värkit ja vekottimet oli siis saatu lopulta kisamoodiin 😉
Maalilinja toivotteli 72:n maliin ja en sillä hetkellä tiennyt, että olinkin koko poppoosta ensimmäinen maaliintulija. Se selvisi vasta maassa.
Topparin Kimi ilmestyi maaliin 10 minuuttia myöhemmin - hyvinhän se taisi mennä, mitä ne pojat puhuu!
Ihan loppumatkasta keli tosiaan alkoi lauttautumaan ja kuuroili koko ajan lisääntyvässä määrin ja kuuman ryhmän porukasta moni päräyttelikin ihan lopussa.
Pyörteen Sakke jäi kotimatkalla jumiin Hämeenlinnassa mutta hetkellisen holding -kuvion jälkeen sitkoili hienosti maaliin.
Rissasen Riku kaahasi kyl hyvin, vältteli Lahnajärven ja lopun sateet PIK:illään.
Ja voihan pyhä tupajyskyn höykynköykyn rättikeiton kunkkukaputti: siitähän jytkähti päivävoitto meikäläiselle!
Ja viimeisen kisalennon käppyrä.
tehtävä: https://www.soaringspot.com/en_gb/jannen-kisat-2023/tasks/pik-20/task-7-on-2023-07-15
tukokset: https://www.soaringspot.com/en_gb/jannen-kisat-2023/results/pik-20/task-7-on-2023-07-15/daily
oma lento OLC:ssa https://www.onlinecontest.org/olc-3.0/gliding/flightinfo.html?dsId=9565053#map=
Niin, ja vielä lopputulokset. Kimi ja Sakke omilla ansaituilla paikoillaan mutta täytyy kyl sanoa, että Sipilän Juuso kepitti aivan mahtavasti. Äijä on vasta 16 vuotias, sai lupakirjan just vasta keväällä ja nyt ennakkoluulotonta, eleetöntä hienoa lentämistä. Ja on ihan tolkun ukko muutenkin 😉
KOKONAISTULOKSET
Huh huh... Ja jos joku vielä jaksaa niin vähän taustoja koko hommaan, yleisiä fiiliksiä kisalentämisestä, näistä kisoista, miten ja miksi vielä päädyin kisoihin, Libellen historiaa jne yms ympäripyöreitä ja muuta huttua vielä TÄÄLTÄ!