tiistai 11.7.
Taivas alkoi täyttymään kukkakaalikumpiaisista heti aamusta. Ennusteessa hyvää perinteistä purjelentokeliä. Piste.
Hinausten alkaessa keli oli jo enemmän kun kohdillaan.
Kaikkia mahdolisia kamojaan koko aamun pitkin Räyskälää etiseskellyt haistelija Tatu ehti juuri ja juuri hinaukseen ja hinauksesta huudella, että ”hyvältä näyttää” ja kisajonnet kiskottiin taivaalle saman tien.
Tein yhden koelähdön, tosin selkeästi ennen ajattelemaani aikaa, jolloin olin kaavaillut lähteväni. Eikä siitä yrityksestä olisi mitään tullutkaan, joten takaisin, mikä oli hyvä ratkaisu. Lopullinen uuden lähdön hetki oli varmaan ihan oikea. Olinhan itsekin lopulta jo neljän aikaan aikanaan maalissa. Lentelinkin koko reissun ypöyksin muiden perässä, lähdettyäni reitille viimeisenä.
Toisessa linjan ylityksessä muutenkin askel osui hyvin lankulle ja siitä eteenpäin ilman huolia, letkeästi. Oikeastaan koko matka.
Pari pidempää liitoa toki tuli, kun oli aukkoja tai reikiä kelissä, kuten Kanteemalla, jonne mm. Pennasen Riku päätyi peltoon.
Kanteenmaalta Linnatuuleen käytännössä vaan viisi nostoa, joista kaksi viimeistä päivään suhteutettuna kehnoja. Tuo pätkä kuitenkin 92 km. Parempaa olisi siihen kohtaan vähän ennen Linnatuulta tarvinnut. Siinä oli jotain hapuilukaartoja silloin tällöin ja nehän ei johda mihinkään, aikaa palaa vaan: ”every time you turn you are going backwards” kirjoittaa Leonardo Brigliadori kirjassaan.
Lopussa Linnatulleen ei meinannut siis löytyä hyvää, tuli mentyä aika mutkille ja olisi tehnyt mieli kiertää liki Hämeenlinnaan, missä luurasi yksi tumma, valtavan houkutteleva möykky. Olisi kuitenkin ehkä ja varmaan kiertänyt jo liikaa, kun olinhan jo muutenkin reitistä liikaa vasemmalla. Pari heikompaa nostoa piti vaan ottaa, meni ehkä muutamia minuutteja. Ja käännepisteen jälkeen olisi saanut löytyä joku hyvä mutta huonompikin sai kelvata. Maali häämötti ja piti vaan rauhassa kelailla eikä auttanut hösätä.
No, menihän tuo noinkin. Hieno lento ilman suuri ongelmia hyvässä säässä ja keskinopeus ihan karvan auki Libelle-haamurajan 100km/h kisatehtävällä (306km, 3h12min).
Ihan mukavasti onnistuin nokittelemaan Saken ja Kimin LS-seiskoja vastaan. Ukkelit lensi tehtävän 2h47min ja 2h49min. Ja kun lennettiin siis tässä luokassa kuivilla koneilla ilman vesiä. Kertoo kelistä. Oli oikein hyvää. Jäin siis kaikkiaan vain noin 23-25min, jota pidän ihan hyvänä suorituksena karvan yli 300km tehtävällä, vain noin 8 min jokaista 100 km kohti.
Loppupätkän hapuilut Linnatuulen kulmilla näkyy selvästi.
MUTTA SITTEN!
Ehdin juuri ja juuri terassille ja hyvin ansaitulle palauttavalle juomalle, kun sain tekstarin kisanjohtaja Keniltä: ”Kaitsu, tuus käymään täällä toimistolla”. No, minähän menin. Kävi ilmi, että olin ylittänyt pinnat väärässä paikassa: 53m liian korkealla Tampereen TMA:n "lipan alla". No, nosto siinä oli ollut hyvä ja paikka oli sellainen, jossa oletusarvoisesti edessä oli tulossa pitkä liito. Samoilla haminoilla kuulin jaksolla, että edessä meni just kone peltoon (Riku Pee). Ja kun oli hyvä nosto, niin toki piti ottaa ylös asti. No, noiden värkkien, mitä siellä ohjaamossa kahtelee, tarkkuus nyt on mitä on enkä tietenkään ollut katsonut QFE:llä kentällä, mihin voi nousta saatika missä, kun en ollenkaan uskonut, että asia tulee ajankohtaiseksi. Ajattelin siinä hetkessä kun sitä nostoa kelasin, jos ajettelin mitään, että ”kyl ny johnkin näille main voi nousta.” No, jotakuinkin kaksi kierrosta liikaa ja taisi se nousta vielä vähän siinä suorassa lennossakin. Puhelimen XC-soar ja flarmin data oli muuten ihan sama 53m. Tarkkoja värkkejä sittenkin. Liian tarkkoja.
Siellä pieni nökerö liian korkialla ;-/
Mulle tämmösenä kehäraakki-kunnalliskotiukkona ja hupi-ilmailijana asialla ei ollut niin väliä mutta OPETELKAA KÄYTTÄMÄÄN NIITÄ VÄRKKEJÄ JA OLKAA TARKKOINA. Niin vaan ihan SM-kisoissakin noita ilmatilarikkomuksia (vertikaali sekä horisontaali) tulee jengillä joka hiivatin kerta, vaikka on kymmenien ja satojen tuhansien eurojen vermeet ja niiden tyyppien pitäisi osata niitä käyttää. Ovat siellä sentään tosissaan kilpailemassa.
Päivän oma sössäily ei poista sitä tosiseikkaa, että oli taas aivan poskettoman hieno ja kiva lentopäivä!
