Jannen Kisat 2023 – 5. päivä

Hyvältä näyttä taas! Kentän päällä kuivahkoa, pilvet Rengon suunnassa.

AAT 2h30min ja luvassa Päijänteen ylitystä mennen ja tullen. Ehkä. Se se vasta olisikin jännää. Ei vaan, suht helpolla meni ja tuli. Mutta järjestyksessä...

Aikaisempina päivinä oli ollut lentoeväänä mm. porkkanaa ja kaikki alkoi edellisinä päivinä mennä päin peetä niin nyt pakattiin mukaan keppiä ja porkkanaa.

Keli kehittyi hyvin ja näyttikin hyvältä. Perinteisen kelipäivän aamu. Ehkä vähän kuivahkoa mutta höttösiä itään minne tehtäväkin suuntasi.

Ihan kentän päällä ja lähtölinjalla ei toki ollut pilviä ja sinne piti liitää Rengon suunnasta. Ja sen jälkeen linjalta pilviin reitin suuntaan itään. Sekin liitely tuntui jo massiivisen piiiitkältä. Tästähän syntyy varsinainen kauhutarina.

Ensimmäinen nosto reitillä löytyi pienen hapuilun jälkeen. Siis rauhassa ylös.

Sen jälkeen ei tuntunut hetkeen löytyvän hyvää. Oli semmosta haahuilua mutta matka toki eteni jollain lailla. Pystyi etenemään vaikka pyörähti vaan vähän siellä ja vähän täällä. Mieli toki teki liikuskella ylempänä mutta kun ei.

Ihan siinä alussa annettiin Pennasen Rikun kanssa tosillemme puolin ja tosin starttiapua Hämeen Kosken kulmille asti. Siitä Riku Pee meni enemmän oikealle Lahden eteläpuolelle eikä Atlantin eli Päijänteen yli.

Kun Messilä/Hollolan kankailta löytyi oikein hyvä nosto, joka vei kunnolla ylös niin evään esille ja liitoon vaan kohti Vierumäkeä. Pilvet häämötti poskettoman kaukana vastarannalla. "Vain merimies voi tietää kuinka..."

Muita kisaajia en oikeastaan nähnyt kun Riku Pee häipyi etelään. Ihan vilaukselta näin pari myöhemmin lähtenyttä Päijänteen ylittäjää niissä pitkissä liidoissa.

Siinä kun itse liiteli pitkää huikkoliitoa 120 km/h, joka tuntui hurjalta kun vastarantaa ei näkynyt ja tietää, että LS-7:t liiteli 140-150km/h ja päätyvät keliin ja pilvien alle samoilla maisemilla ja korolla, niin sen tietää, että ei sitä mikään tasoituskerroin tasoita. Liito Päijänteen yli kesti itään reilut 12 min ja länteen noin 13 min. Ne vaan TUNTUU niin pitkiltä kun edessä ja alla on vaan ”se Atlanti” ja pilvet jossain hevon kuusessa edessä.

Itämantereella Vierumäen eteläpuolella oli pientä jonon poikasta just passelisti. Siinä kun tohotteli menemään ja arvuutteli mielessään, että kuis kaukana tuol idässä voi käydä? Oli varmaan ihan passeli paikka missä heitin ympäri. Hyvä pikku pätkä, jota vartin verran ajelin yhteensä itään ja takasin länteen.

Hyvä nosto ihan kelialueen reunasta ennen rutikuivaa sinistä ihan ylös asti ja siitä meren ylitykseen lännen suuntaan: kyllä tämä tästä.

Koko ”operaatio Päijänteen itäpuoli”, siis Hollolan/Messilän kulmilta Vierumäelle, suhailu siellä Vierumäen kulmilla ja takaisin Lahden länsipuolelle kesti n. 45 min. Itään päin reilut 20km 1800 metristä vähän alle tonniin  ja länteen päin noin 20km 1900 metristä reiluu tonniin. Liidot ei menneet sit kuitenkaan sen alemmas ja molemmista päistä löytyi käytännössä heti hyvä nosto. "Mitä ne pojat puhui, ei paha rasti".

No, ehkä Päijänteen olisi voinut jättää ylittämättä mutta tulos olisi kyllä ollut huonompi. Osa porukkaa lentelikin vaan ”mantereen päällä” Lahden eteläpuolella ja ero näkyy tuloksissa.

Hollolan kulmilta toiselle alueelle, siellä alueella ja kotio kohti leijailu oli kovinkin leppoisaa: hyvää keliä, lyhyitä liitoja taas pilvipohjiin – oikeastaan loppuliukuholleille asti – helppoa ja pitkäveteistäkin. Piti vaan malttaa körötellä.

Muistin kyllä oman lähtöajan noin suunnilleen mutta ihan summamutikassa kelin mukaan Tuuloksen kulmilta kotia kohti. Se, että osui noin kohdilleen toi aika reitillä 2 h 32 min 14 sek kun tehtäväaika on 2 h 30 min ei ollut osaamista vaan täydellistä moukan tuuria (kts myös seuraava päivä).

Kiva päivä meriseikkaluista huolimatta tai juuri siksi.

"Atlantin ylitykset" näkyy selvästi käppyröissä.