perjantai 14.7.



Keli näytti hyvältä. Kumpupilviä. Se on aina kiva.
Taisin olla ihan ensimmäinen kun lähti tehtävälle. En miettinyt mitään strategiaa tai osaa perustella miksi. Tuntui vaan siltä. Menojalkaa vipatti.
Sipilän Juusoa näin ihan alussa hetken. Sen jälkeen ihan itsekseni haahuilin. Muita ei näkynyt pitkän aikaan. Keli oli aluksi ihan mukiin menevää, ei erikoisen hyvää mutta lennettävää.
Ensin ihan pieni piipahdus länteen ensimmäiselle kännealueella kun jotenkin tuntui, että idän puoli tehtävästä voisi pelittää paremmin. Pidemmälläkin lännessä porukkaa kävi mutta kun kulkevat pääsääntöisesti vähän kovempaa niin niiden pitikin.
Toista aluetta kohti meni sillai mitäänsanomattomasti ja koko ajan näytti, että kohta pitää kääntyä kolmannelle mutta aina vaan siinsi taas hyvän näköistä suoraan edessä käännealueelle vievän suoran reittiviivan suunnalla ja jotakuinkin tavoitettavissa. Suunnitelmaa piti muuttaa koko ajan. "Ei kun vielä pidemmälle tonne vaan."
Ihan vähän ylempänä olisi ollut kivempi lennellä etenkin Evon kulmilla mutta pilviraja ei vaan noussut. Ne metsät ja korvet ja järvet näytti Libellen liitoluvulla isoilta (no, onkin ISO-EVO) kun nostot vei vaan 1200 – 1300 metriin ja liidot valui järjestään tyyliin 800m tai alle.
Ihan alueen takarajalla, jopa karvan ulkona, möllötti oikein houkuttelevan näköinen pilvi, jonne suunnistin tietäen, että takalaiton tulee mutta sen verran hyvältä näytti. Pilvi kuitenkin petti tai vedin vaan hudin. Pöh.
No, suunnan muutos ja etiäppäin etelään, kohti viimeistä aluetta. Mutta ei oikein hyvää löytynyt ja oli pakko vaan hapuilla ja kelailla vähän mitä sattui löytymään. Vasta toinen nosto, mihin jäin pidempään tankkaamaan energiaa, kolmannen alueen suuntaan oli kelvollinen. Sen jälkeen olikin jopa pieniä jonon poikasiakin tai ainakin isompia tummia pohjia. Taas mentiin niin että lasikuitu valitti!
Kerran pääsi no liki 1500m kun oikein kinnasi tappiin asti. Kisan snifferi Tatukin piipahti näkösillä pyöriskelemässä. Kisan palvelu pelasi siis hyvin vaikkei snifferi varsinaisesti nostoa näyttänytkään. Tai minä en löytänyt. Kehui illalla saunalla löytäneensä jonkun vitosen siitä main… Saunapuheita!
Idässä näytti vielä paremmalta mutta se Päijänteen ylitys? Ei siis sinne.
XX:n ja YZ:n viimeistä piirtoa myöten loppuunhiottua ja saumatonta kimppalentämistä oli kiva seurata jaksolla. Sarkasmi on vaikea laji ja tämä yritti olla sitä.
Kimmo Pulkki ilmestyi PIK:illä samoihin Vesijärven palkeisilla. Kimmo oli käynyt Päijänteen toisella rannalla Vesiksen kulmilla ollen jo kotio kohti menossa. Itse päätin, että ei ihan vielä, vaan piipahdin vielä ihan vähän etelän/kaakon suuntaan.
En muistanut yhtään lähtöaikaani. Vaikka kuinka tein jos jonkinlaista takaisinlaskentaa tms. niin ei hajuakaan. Siis ihan hatusta suunnistin vaan yhdestä kohtaa kotio kohti ajattelematta miten loppumatkaan mahtaisi kulua aikaa. Siihen sattui passelisti vähän pientä jonon tynkää joten menkööt, oli kello mitä oli. Toki siinä vähän tuli arvottua, että tästäkö jo, vieläkö tuonne: ”Life is full of difficult decisions”.
No, kotio kohti siis jonkun sorttista jonon tynkää pitkin. Alkoi pääsemään jo jatkuvasti liki 1400 metriin ja jono kannetteli hitusen siellä täällä. Hyvältä vaikutti.
Flarmi vilkutteli Kimmoa ajoittain jossain etusektorissa ja hetkittäin näin siitä pienen pilkahduksen ihan livenä. Kimmo koukkasi hetkeksi selkeästi vasemmalle eli etelämmäs reitistä. Katsoin viisaammaksi jatkaa samaa omaa suorempaa linjaa länteen.
Sain yllätyksekseni Kimmon kiinni Heinäjolla, missä tultiin samaan nostoon pyöriskelemään. Siitä seuraava liito ja nosto otettiin lähes käsi kädessä Rengon suuntaan tummien pilvien alle, snadisti pohjoiseen koukaten. Aika lähellä sateli jo mutta nosto oli vielä kuiva ja tuuppi yläkertaan olosuhteisiin ja tilanteeseen nähden ihan riittävästi. Vihon viimeisessä nostossa 300 metriä lisää turvakorkuja ja siitä tummaa jo paikoin satavankin tumman pohjan alla, sen vieressä, sateessa ja sadetta väistellen suunistettin kohti maalia. Koukkaus reitiltä pohjoiseen lopussa tuntui siellä toosassa paljon isommalta kun mitä se todellisuudessa oli.
Ja tadaa tadaa, eli fanfaarit itselleni. Vain yksi minuutti ja 18 sekuntia yliajalle! AIVAN VAHINGOSSA moinen nappisuoritus. Sokea kana ja jyvä ja miten se menikään.
Ja kappas, tupsahti päiväsija kakkonen. Semmosta se on, kun rallattelee vaan ja antaa mennä ilman huolen häivää. Nautiskelee vaan.

Käppyrästä näkee, että nyt oli jo suoraviivaisemman sorttista menemistä.
Loppumatkaa värittänyt ylikehittyminen ja kuurot iski sit kentällekin ihan topakasti...



Kimmon kanssa päätettiin tempasta kunnon pihvit!

tehtävä: https://www.soaringspot.com/en_gb/jannen-kisat-2023/tasks/pik-20/task-6-on-2023-07-14
tulokset: https://www.soaringspot.com/en_gb/jannen-kisat-2023/results/pik-20/task-6-on-2023-07-14/daily
Kaitsu OLC: https://www.onlinecontest.org/olc-3.0/gliding/flightinfo.html?dsId=9562839#map=
Vieläkö jaksaa? Yksi päivä olisi vielä. Sinne TÄSTÄ!